Osallistujamäärä tuplaantui viime vuodesta

Järjestyksessään kahdeksas Tosi-Hisu kilpailtiin Tampereen pääkaupungissa Hervannassa. Tosi-Hisu rantautui jo toista kertaa Hervannan korpimetsiin, mutta tällä kertaa radat suuntautuivat Ruskon erämaan sijaan kohti pohjoisia viljelysmaita. Rasteja viedessään ratamestarit havaitsivat, että kilpailupäivän keli tulee olemaan erittäin nopea, kun hanki kantoi paikoin jopa nastalenkkarin alla. Samalla todettiin myös, että tulipas tehtyä hyvät radat ilman yhtäkään maastoontutustumiskäyntiä. Ainoastaan yksi rasti oli kärsinyt viimeaikaisista metsänhoidollisista toimenpiteistä niin, että pihkalta tuoksuvien mäntyrankojen keskellä oleva rastipaikka oli vaikea saavuttaa ilman suksiakin. Tästä maaston muuttumisesta ei onneksi ollut haittaa kartan suhteen, sillä pullautuskartta on juuri sopivan epätarkka tosihisutarkoituksiin.

Sunnuntaiaamu koitti pilvisenä mutta juuri sopivan lämpöisenä. Ennakkoon taistoon oli ilmoittautunut neljä (4) nälkäistä miestä. Paikan päällä tehtiin kuitenkin jälki-ilmoittautumisennätys (fakta tarkistamatta), kun mukaan erittäin kovatasoiseen kilpailuun tahtoi vielä kaksi miestä lisää. Näytti siltä, että valitettavasti jo kolmannen kerran peräkkäin Tosi-Hisun naisten sarja jäisi ilman voittajaa. Hävetkää naiset.
Ennen starttia kilpavarustelu kävi totuttuun tapaan kuumana. Lintulaudalla ja hissijojoon kiinnitetyllä leimausvälineellä voittaa karttamuovillista ja taskuun sijoitettua kynää kantavaa hiihtäjää jopa puoli minuuttia joka rastilla, kuulemma. Madshus valikoitui sukseksi, koska sillä tehtiin edellisen päivän maastohiihdon maailmancupissa ehdottoman vakuuttavia tuloksia. Toisaalta Fischer on aina varma valinta.

Katsojaystävälliseksi kilpailun teki se, että kaikilla ennakkoon ilmoittautuneilla oli mukanaan gps-seurantalaite. Paukusta lähdettiin kolmeen eri suuntaan. Paras reitinvalinta oli lähteä lähtöviivalta katsottuna suuntaan 180 astetta. Tätä valintaa lähti ennakkoluulottomana toteuttamaan kilpailun ensikertalainen Henri Määttä, joka oli kärkikahinoissa mukana vielä 2. rastilla. Tämän jälkeen havainnot hänestä vähenivät gps-laitteen puuttumisen vuoksi.
Kaikki muut kilpailijat suoriutuivat ensimmäisistä rasteista mallikkaasti paitsi Lauri Kahila. Pienen suuntavirheen vuoksi järjestäjät erehtyivät luulemaan, että Lauri oli jättämässä leikin kesken ennen ensimmäistäkään rastia. Tämä oli onneksi harhaluulo, ja kaikki kilpailijat pysyivät kisassa mukana.

Väliaika- ja televisiorastina toimi rasti numero 3, josta kilpailuohjeissakin varoiteltiin. Mäntyrankaa oli pitkittäin ja poikittain kilpailijoiden reitillä. Nopein reitinvalinta tälle rastille kulki Särkijärven jäätä pitkin, ja syntyneitä eroja kurottiin umpeen. Kärjessä rastille suksiaan nosteli Severi Kymäläinen, joka kommentoi: "Rasti on väärässä paikassa." Hetikohta Kymäläisen perässä rastille kömpi Heikki Virekunnas, joka sai rastipisteen haasteellisuuden vuoksi näköhavainnon kärkimenijästä. Myös Anton Kuukka pääsi rastille lähes ongelmitta, mutta noin minuuttia ennen starttia mukaan ilmoittautuneella Mikko Haikosella oli suuria vaikeuksia. Kilpailussa oli sallittua käyttää kaukoleimausta, mutta edes sauvanmitta ei riittänyt Hailelle. "Ei oo sokeiden laji tää Tosi-Hisu", Haile kiroili tunnustellessaan koodia hiihtohanskallaan. Myös Lauri Kahila saapui rastille, ja kuvausryhmä sai ottaa pihkantuoksuisen rastilipun mukaansa.

Väliaikarastien välissä oli muutama metsärasti, jotka tuottivat ainoastaan Tosi-Hisuun kuuluvia vaikeuksia, eli ei mitään mainittavaa. Kilpailun toinen ja viimeinen väliaikarasti oli Tour de Ski -henkeä noudatteleva laskettelurinteen korkein kohta -rasti. Hervannan Alppien 59 metrin nousumäärä ei hyydyttänyt kilpailijoiden menoa. Kärjessä rastille saapui yhä kilpailua johtava Severi Kymäläinen, ja toisena KANKO-sarjaan siirtynyt Henri Määttä. Tämän jälkeen kuvausryhmällä olikin jo kiire vastaanottamaan voittajaa viimeiselle rastille, joten Heikki Virekunnaksen viivasuoraan hissiuraa pitkin huomattavalla nopeudella kulkeva gps-seuranta herätti kysymyksiä, joihin ei saatu vedenpitäviä kuvatodisteita. Voimme vain uskoa tai olla uskomatta kilpailijan omaa kertomusta, jolla ei toki ole mitään väliä, sillä hissin käyttöä ei oltu missään nimessä kielletty.

Voittajaksi selviytyi Severi Kymäläinen, joka uusi voittonsa vuodelta 2014. Toisena maaliviivan ylitti Heikki Virekunnas vartin verran voittajan jälkeen, ja kolmanneksi ylsi Anton Kuukka. Sekä Kuukka että Tosi-Hisun ensikertalainen Henri Määttä kehuivat laskettelurinteen nousua, mistä ratamestarit olivat erittäin tyytyväisiä hykerreltyään ratojensa helmeä jo kaksi vuorokautta, heti ratojen valmistumisesta saakka.
Kun jälki-ilmoittautuneet Määttä ja Haikonen siirtyivät kumpikin kilpailun aikana KANKO-sarjaan (selityksiä kuultiin totuttuun tapaan, yhteisenä molemmilla liian pitkät sukset sekä muut puutteet varustuksessa. Kilpailun järjestäjät eivät ota kantaa tähän, eikä varsinkaan siihen, että viimeisimmät kilpailuohjeet julkaistiin hyvissä ajoin yli tuntia ennen starttia.), Lauri Kahila selviytyi miesten sarjan neljänneksi. Lauri kommentoi kilpailua: "Hullu keli. Välillä piti laskea tahallaan puita päin ettei kuole."

KANKO-sarjassa käytiin kova kilpailu, jonka voittajaksi selviytyi 8 minuutin erolla kahden sakon mies Mikko Haikonen. Voitto on Haikoselle ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen.

Järjestäjät kiittävät kaikkia osallistuneita sekä niitä, jotka aikoivat kyllä osallistua mutta tekosyyt. Osallistujamäärä kasvoi viime vuodesta 100 %, toivottavasti trendi jatkuu ensi vuonna. Kuvia julkaisemme myöhemmin, sillä kamera on tällä hetkellä purkamattomana Sveitsissä.

Sanni ja Suvi